HS Vieraskynä 29.10.2016: Koulutus ei reagoi työn muutokseen

Tietotyö vähenee koneiden kehittyessä, ja opetuksessa pitäisi antaa valmiuksia uudenlaiseen designtyöhön, kirjoittavat Matti Tedre ja Peter J. Denning.

TIETOTEKNINEN vallankumous etenee huimaa vauhtia.

Yksilöllisiin tarpeisiin räätälöidyt älypuhelimet yltävät vuosituhannen alun supertietokoneiden tehoon ja pitävät meidät verkossa lähes kaikkialla. Itsestään ajavat autot kulkevat jo teillä. Uberin ja Airbnb:n kaltaiset firmat haastavat vanhat liiketoimintamallit. Tietokoneet tarkkailevat terveyttä ja diagnosoivat sairauksia. Monet perinteiset työt ja ammatit ovat kadonneet.

Kyky esittää ja käsitellä mitä ­tahansa informaatiota bitteinä on ­koko ajan parantunut. Ensin tietokonesimulaatiosta tuli tieteen ja tekniikan keskeinen työkalu, joka avasi uusia mahdollisuuksia lähes joka alalla. Sitten henkilökohtaiset tietokoneet tekivät jokaisesta potentiaalisen tietokoneiden käyttäjän.

Internet ja varsinkin sen www-palvelut tekivät globaalista kommunikaatiosta arkipäivää. Tietokoneista tuli kommunikointilaitteita. Internetiin on liitetty jo miljardeja tietokoneita. Nyt nopeat tietoliikenne­yhteydet kuuluvat yhteiskuntien infrastruktuuriin ja niihin perustuvia uusia palveluita syntyy jatkuvasti.

Tekoälyn murros on tuonut kuvantunnistuksen, puheentunnistuksen, kielenkäännöksen ja diagnos­tiikan ­helposti saataville. Koneoppimisen avulla tietokoneet tekevät tarkkaan rajattuja asioita nopeammin, väsymättä, halvemmalla ja usein paremmin kuin ihmiset.

MURROKSEN SYVYYS on verratta­vissa teolliseen vallankumoukseen. Silloin koneet korvasivat valtavan määrän käsin tehtäviä töitä esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa ja maataloudessa. Muutokset ravistelivat yhteiskunnan rakenteita ja aiheuttivat epävakautta.

Kokonaan uudeksi alaksi nousi 1900-luvulla tietotyö. Sen ajateltiin pitkään vaativan sellaista intuitiota, jota koneilla ei ole. Korkeakouluista tuli tietotyöläisten koulutuslaitoksia. Korkeakoulututkinnosta tuli matkalippu työuralle.

Nyt koneoppiminen kyseenalaistaa nämä vanhat totuudet. Jokainen tehtävä, jonka voi oppia tutkimalla, kuinka sama tehtävä on tehty edelliset satatuhatta kertaa, on toden­näköinen automaation kohde. Tehtävän ulkoistus ja joukkoistus ovat ennusmerkkejä sen tulevasta auto­matisaatiosta.

Tietotyö vähenee koneiden kehittyessä, mutta siihen kiinteästi liittyvät uudenlaiset työt – esimerkiksi uutta luova designtyö – lisääntyvät. Tietotekniikassa korostuvat koodaustaitojen sijaan yhteisöjen, kielen, mentoroinnin, innovoinnin, kulttuurin, arvojen, lisäarvon ja ­yhteiskunnallisten muutosten taju ja taidot. Piilaaksossa juuri tällaisia taitoja hallitsevat designtyöläiset ovat tietotyön automatisoinnin ja uusien palvelujen takana.

KOULUTUSJÄRJESTELMÄLLE muutos on suuri haaste. Jumitutaan helposti keskustelemaan tiedon välittämisen ja omaksumisen työkaluista sen sijaan, että varauduttaisiin tietotyön automatisoitumiseen, vaikka se on jo muuttanut ja tulee edelleen muuttamaan tietokoneen ja ihmisen rooleja työssä.

Vaikka designtyön määrä kasvaa ja tarjoaa tulevaisuudessa uusia uria ja töitä, opetusjärjestelmämme antaa siihen niukasti valmiuksia.

Tietotyön automatisoituessa on tärkeää ymmärtää informaatiota ­itseään. Opetukseen pitäisi lisätä ­ongelmien analysoinnin ja jäsentämisen työkaluja, joilla ongelmien ratkaisut voidaan esittää tieto­koneella käsiteltävässä muodossa.

Designtyön keskeisiin valmiuksiin kuuluvat yhteisöjen ja niiden taustojen ymmärtäminen, sosiaalisten verkostojen ja vuorovaikutuksen ­taju sekä ihmisten tapojen ja käyttäytymisen ymmärtäminen. Nämä valmiudet auttavat ymmärtämään ihmisten ja yhteisöjen tarpeita ja välttämään liiallista teknologia­uskoa.

AIEMPAAN osaamiseen pohjaava ­uudelleenkoulutus voi auttaa robotiikan ja tietotyön automaation vuoksi työttömiksi jääneitä rakentamaan uuden ammatti-identiteetin. Alati muuttuva ja ennakoimaton työelämä edellyttää myös kykyä ­yhdistellä vanhoja ja uusia taitoja.

Onnistunut designtyöhön valmistava opetus yhdistää teknisiä, yhteisöllisiä ja ihmisen ymmärtämisen taitoja. Meidän ei tule opettaa, kuinka robottien kanssa kilpaillaan. Sen sijaan ihmisiä on valmennettava – automaatiota hyödyntäen – ratkaisemaan ongelmia, joista robotit eivät vielä suoriudu.

Matti Tedre ja Peter J. Denning

Tedre on tietojenkäsittelytieteen tutkija Tukholman yliopistossa ja Denning tietojenkäsittelytieteen professori Naval Postgraduate Schoolissa Kaliforniassa.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002927745.html